Monesti sanotaan, että ilman tiukkaa ja ennalta määriteltyä harjoitusohjelmaa niin ei tulla saavuttamaan tuloksia, mutta onko se aina näin vai voiko pidemmässä juoksussa olla jopa tehokkaampaa sallia satunnaisia niin sanottuja freestyle-harjoituksia ja siten pitää harjoittelun mielenkiintoisempana? Jos me jätetään yhtälöstä kilpaurheilijat pois ja keskitytään tavalliseen terveysliikkujaan, joka haluaa kehittyä, niin mitä kannattaa ottaa huomioon erityyppisissä treenimetodeissa vai onko vain yhtä ainoata oikeata tapaa tehdä asioita?
Vastaus tähän on, että ei ole koska me kaikki ihmiset olemme yksilöitä ja myös samalla asiat jotka saa meidät suorittamaan ja motivoitumaan ovat erilaisia. Jos ajatellaan että yhtälön molemmissa päissä on kaksi täysin erilaista tapaa toimia; toisessa päässä tiukka aikataulutettu harjoitusohjelma ja toisessa niin kutsuttu freestyle-harjoittelutapa, niin lopulta paras lähestymistapa riippuu täysin yksilöllisistä mieltymyksistäsi ja kuntotavoitteistasi.
Seuraamalla tiukkaa ennalta määriteltyä harjoitusohjelmaa, voit tehokkaammin seurata edistymistä, tavoitteiden saavuttamista ja tehokkuutta sekä selkeää dokumentoitua progressiivisuutta. Tehokkaalla seurannalla pystytään myös reagoimaan paremmin, jos ollaan menossa väärään suuntaan ja voidaan tehdä tarvittavia muutoksia. Toisaalta riskinä tässä toimintatavassa on, että harjoitukset voivat muuttua tylsiksi ja yksitoikkoisiksi ja siten osa saattaa menettää motivaation ajan kuluessa. Tämän tyyppisessä toiminnassa on myös vaikeampi ottaa huomioon muuttuvia elämäntilanteita, vammoja tai yleensäkin että motivaation taso voi muuttua, joka sekin on täysin inhimillistä.
Jos mietitään toisaalta sitten toista ääripäätä ns. freestyle- harjoittelua jossa salille tultaessa mielessä on ehkä vain löyhä runko harjoituksista mitä tullaan tekemään, on joustavuus ja vaihtelevuus monelle tätä toteuttavalle se kaikkein isoin asia. Eli harjoittelu mahdollistaa laajan valikoiman harjoituksia ja tämä voi pitää asiat mielenkiintoisina ja ehkäistä tylsyyttä. Tässä voi myös käyttää enemmän luovuutta ja niin sanotusti kuunnella kehoaan ja päivän energiatasoaan. Toisaalta rakenteen puuttuminen tarkoittaa sitä, että on helpompi jättää harjoituksia väliin, tehdä aivan liikaa tai liian vähän tai keskittyä täysin vääriin asioihin. Siten myös tällaisessa harjoittelutavassa olisi hyvä pitää mukana jonkin tyyppistä punaista lankaa.
Esimerkki tällaisesta freestyle-harjoittelussa voisi olla Crossfit, missä tehokkuus osittain perustuu siihen, että harjoituksesta toiseen vaihdellaan jatkuvasti liikkeitä ja kuormia ja haastetaan kehoa monipuolisesti. Toisaalta tässäkin harjoittelutavassa progressio pitäisi olla vahvasti mukana, eli tehdään muistinpanoja millä painoilla on tehty ja seuraavalla kerralla kun kyseinen liike tulee eteen, niin koitetaan liikuttaa isompia rautoja. Ilman tätä progressiota tämäkään harjoittelumuoto tuskin olisi niin suosittu tai niin tehokas.
Eli yhteenvetona esimerkiksi molempien lähestymistapojen yhdistelmä voi olla hyödyllinen. Sinulla voi olla jäsennelty harjoitussuunnitelma, jota noudatat suurimman osan ajasta, mutta sallit satunnaiset freestyle-harjoitukset pitääksesi asiat mielenkiintoisena ja mukautuaksesi muuttuviin olosuhteisiin. Tai ottaa tiettyjä kausia, jolloin keskityt enemmän systemaattisuuteen ja seuraamiseen ja sitten kausia, jolloin sinulla on esimerkiksi tiedossa iso kuva, mutta suot itsellesi vapauksia toteuttamisessa. Lisäksi ammattilaisen palkkaaminen voi auttaa sinua luomaan tavoitteidesi mukaisen jäsennellyn suunnitelman ja tarjoamaan tarvittavaa tukea ja kannustusta harjoitteluun. Kokeile ja löydä oma tapasi!
Jesse, Power Centerin Personal trainer ja ryhmäliikunnan ohjaaja
